Raporttia Ruusan kuolemasta..

Ruusan tutkimustodistus saapui toissa päivänä. 

Lausunnossa todettiin seuraavaa:

Tutkimustulos: 

Äkillinen sydämen toiminnanvajaus.

Kommentti:

Tutkitulla kissalla ei todettu sellaista sairautta esim. sydämen kehityshäiriötä tai sydänlihassairautta, mikä altistaa äkilliselle sydämen toiminnanvajaukselle. Tällöin kyseessä on yleisimmin äkillinen sydämen rytmihäiriö.

Avauskertomus:

Kuolemanjälkeiset muutokset ovat niukat. Kissan rasvavarastot ovat erittäin runsaat. (Ruusa painoi 4,9kg) Rintaontelossa on kohtalaisesti veren värjäämää nestettä. Sydänpussissa on läpikuultavaa nestettä normaalia enemmän. Sydän muodoltaan ja kooltaan normaali. Sydänläpissä ja sydänlihaksessa ei todeta spesifisiä muutoksia. Keuhkoissa on erittäin voimaksa verentungos ja ne ovat pöhöiset. Keuhkoissa paikoin yksittäisiä verenvuotoja. Henkitorvessa verensekaista nestettä. Ruokatorvessa ei muutoksia. Kielessä yksi kooltaan noin 5 mm pituinen haava josta todennäköisesti suussa todettava veri. Maksassa, pernassa, munuaisissa, alemmissa virtsatie-elimissä ja sukupuolielimissä ei todeta spedifisiä muutoksia. Mahalaukussa multifokaalisia, pinnallisia eroosioita limakalvoilla. Mahalaukussa kohtalaisesti maksoittunutta verta. Suoliston sisältö on niukkaa. Paksu- peräsuolessa kohtalaisesti löysää sisältöä. Suolen seinämässä ei todeta spesifisiä muutksia. Sisäeriterauhaset ja aivot silmämääräisesti normaalit. 

*     *     *

Kasvattajana olen toki helpottunut siitä, ettei kissaltani löytynyt mitään sairautta joka kuoleman olisi saanut aikaiseksi. Mutta oliko 4,5h aikaisemmin annetulla Drontal vet. matolääketabletilla osuutta asiaan? Sitähän ei voi tämän perusteella suoranaisesti tietää, mutta miksi hyväkuntoinen ja terve kissa kuolee yhtäkkiä täysin yllättäen? :( Ensi viikolla vien kopion avauskertomuksesta apteekkiin ja sitä kautta tieto siirtynee Fimean (lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus) pohdittavaksi. Sekä myös lääkeyhtiölle tietoon.

Mutta täysin varmaa on ainakin se, ettei meidän perheessä Drontalia tulla antamaan enää kenellekään koskaan...

R.I.P Ruusa (Amante's Grandezza)

R.I.P Ruusa (Amante's Grandezza) 9.4.2006 - 6.6.2014

"..Ja niin yllättäen olit luotamme poissa rakas Ruusa!"

Sinua kovasti kaivaten:

Anne, Juho, Iisa, Mimosa ja Aatos sekä tyttäresi Doris ja Bestis

Ruusa oli ensimmäinen siperiankissani jonka hankin itselleni innostuessani rotukissoista. Toki minulla oli ollut jo yksi kissa aiemmin, Paavo-kissan olin ottanut lemmikikseni viisi vuotta aiemmin. Ruusan varalle oli suunnitelmia, eli halusin aloittaa pienimuotoisesti kasvattamaan siperiankissoja. Näin ollen ensimmäiset Ruusan ensimmäiset pennut syntyivät 28.5.2007. Sitä aiemmin oli Paavo kuitenkin muuttanut äitini ja isäni luokse, koska elo tiineenä olleen Ruusan kanssa muuttui aika ärhäkäksi ja lopulta pelkäsin tulevien pentujen puolesta niin, että Paavon oli paras siirtyä vanhempieni luokse ainoaksi kissaksi. Siellä hän on edelleen ja tällä hetkellä jo kolmastoista elinvuosi menossa. Hyväkuntoinen kuin mikä! Tuossa ensimmäisessä pentueessa oli 5 kissanpentua, joista meille kotiin jäi Doris (Sibsukan Aikamoinen). Toisen pentueensa Ruusa synnytti 11.8.2008 ja synnytys päättyi lopulta sektioon 12.8.2008 jolloin kolme edellisenä päivänä syntynyttä pentua saivat vielä yhden sisaruksen, joka oli Bestis (Sibsukan Best Surprise Ever). Joka jäi myös meille kotiin. Sektio päättyi lopulta kohdunpoistoon, mutta kissa onneksi selvisi siitä hyvin. 

Ruusa siis ehti elää kahdeksan vuotta vailla mitään vaivoja tai terveysongelmia. Edes hammaskiveä ei ollut häneltä koskaan poistettu. Viime perjantaina sitten annoin kissoilleni matolääkityksen. Yleensä olen antanut Axilur-matolääkkeen, mutta tällä kertaa ajattelin selvitä madotuksesta yhdessä päivässä, joten otin poikkeuksellisesti Drontal vet (kissalle). Matolääkkeen antamisesta 4,5h päästä kissa oli kuollut.

Kissat olivat sillä hetkellä tarhassaan, ja sieltä alkoi kuulua tappelun tyylistä äännehdintää. Mennessämme katsomaan tilannetta, huomasin Doriksen joka käyttäytyi ihan vauhkosti, sähisi ja murisi, pelkäsi varmaan? Ja sitten huomasin, että Ruusa makaa liikkumattomana ja sillä oli suussa verta. Oksennettua ruokaa ja vähän verta oli myös muualla kissatarhassa. Hain äkkiä kissakopan sisältä ja Ruusa raahautui sinne sisään. Sisällä vein Ruusan kylpyhuoneeseen ja otin pois kopasta. Samalla yritin soittaa eläinlääkärille, mutta kello oli 14:30 tienoilla, enkä saanut mistään numerosta eläinlääkäriä puhelimeen. Edes Eniro ei suostunut yhdistämään maksulliseen päivystysnumeroon. Laittoi toki viestin ja siitä sitten sain numeron, mutta päivystyksessäkin pyöri vain joku nauhoite!!! Onneksi edes mieheni pääsi töistä samantien tulemaan paikalle lasten kanssa... Ruusa makasi kylppärin lattialla, oksensi vielä vähän verta ja pian jo pupillit laajenivat ja tunsin sydämen sykkeen heikkenevän, ennen kuin se loppui kokonaan. 

Huhhuh! Oli kyllä niin dramaattinen loppu kuin kuvitella saattaa. Onneksi sain olla viimeiset hetket Ruusan vierellä ennen kuin hän kuoli. Mutta tuntuu kyllä niin pahalle ja surulliselle. Mä niin todellakin toivon, ettei sillä matolääkkeellä ollut mitään tekemistä kuoleman kanssa, mutta todellakin oli viimeinen kerta kun Drontalia kissoilleni ostan. Ruusa vietiin maanantaina Eviralle ruumiinavaukseen. Sieltä tulokset tulevat jossain vaiheessa, siis useamman viikon päästä. Sitä ennen saamme Ruusan tuhkat kotiin ja voimme viettää pienet hautajaiset.

R.I.P Nasu rakkahin ♥

Sibsukan Creamy Cloud eli Nasu

29.6.2009 - 4.3.2014

Sydämessä valtava suru. Voi, miksi miksi sinusta jouduimme jo luopumaan?

Otetaanko ne rakkaimmat ja jollain lailla erityisimmät ensimmäisenä?

Siltä ainakin tuntuu... Kai siellä taivaassa tarvittiin tätä meidän kultaista Nasua sitten niin kovasti, että hän kissaenkeliksi sinne kutsuttiin... Joka tapauksessa kiitos näistä 4,5 vuodesta. Annoit meidän perheelle niin paljon rakkautta ja lämpöä, etten olisi ikinä voinut kuvitella keltään kissalta saavani. ♥

Anne ja perhe

Let's talk about... Bestis!

Joo, kirjoitetaanpa Bestiksestä muutama rivinen.. :)

Bestiksellähän oli viime kesänä pennut ja heitä kohtaan hän oli hyvin ylisuojeleva. Jopa siinä määrin, että ei sietänyt Ruusaa ja Dorista silmissään lainkaan. Pentujen lähdettyä uusiin koteihinsa tilanne ei ottanut rauhoittuakseen vaan Bestis jatkoi Doriksen päälle hyökkäilyä. Jouduin pitämään niitä erillään, kunnes sain ne pitkän työn jälkeen sopeutumaan taas toisiinsa. No, tuli tammikuu 2013 ja Bestiksen sterilointi. 

Sterilointileikkaus sujui hyvin ja Bestis parantui siitä nopeasti. Mutta jotain oli silti tapahtunut leikkauksen jälkeen Bestiksen mielessä sillä hänpä ei enää sietänyt Ruusaa näköpiirissään vaan hyökkäsi kuin yleinen syyttäjä hänen päälleen. Kerta toisensa jälkeen. Nasu ja Doris olivat ihan ok Bestiksen mielestä, mutta Ruusa ei! :((( Oli tosi kurja olo, molemmat steriloituja naaraita ja eivät tule toistensa kanssa toimeen!!! What!!! Eikö se leikkaus rauhoitakaan kissaa??? No, eihän siinä auttanut taas kuin eristää kissat toisistaan. Välillä Bestis oli saunaosastolla Nasun kanssa ja välillä taas Ruusa ja Doris olivat saunalla. Tietenkin Bestis fiksuna kissana ei olisi halunnut olla saunalla vaan opetteli avaamaan ovenkahvan päästäkseen muihin tiloihin. No, siinä vaiheessa käännettiin kahva niin päin, ettei sitä hyppäämällä saanut aukenemaan... No, näin mentiin jokunen aika... Tammikuussa myös äitini tilanne heikkeni siinä määrin, ettei minulla yksinkertaisesti ollut voimavaroja kissojen tappeluiden selvittelyyn saati kummempiin toisiinsa tutustuttamisiin uudelleen. Helmikuussa äitini sitten menehtyi aivokasvaimeen, joten ajatukseni olivat jossain ihan muualla kuin kissoissa... Joten tilanne pääsi pitkittymään... 

Hankalaahan se on kolmen lapsen perheessä yrittää pitää sisäkissoja erillään toisistaan ja tämän tilanteen jatkuessa tuli jo mieleen, onko Bestikselle etsittävä uusi koti? Mutta niin vaikealta se ajatus kuitenkin tuntui, ettei saanut tehtyä juuri mitään sen eteenpäin saattamiseksi... Lopulta kuitenkin veljeni ehdotti, että he voisivat ottaa Bestiksen kesäksi heille "hoitoon" ja syksyllä sitten palauttaisivat Bestiksen meille takaisin. No, näin tehtiin. 

Helppoa tuo kissasta luopuminen (edes kesäksi) ei kuitenkaan ollut! Minä itkeskelin miehelleni asiaa muutaman kerran ja halusin ehdottomasti käydä viemässä Bestiksen veljeni perheen luokse Leppävirralle. :) Selostin heille (kuin pikkuvauvasta) kuinka juuri tätä kissaa pitää hoitaa ja yritin selventää, miksi kissa tekee mitä tekee ja kuinka esimerkiksi raapimapuu kannattaa hommata ettei kissa ala terottamaan kynsiään huonekaluihin, (koska se on luontaista kissalle! Jollei ole raapimapuuta mihin oppinut kynsiään teroittamaan, etsii kissa mieleisen raapimapaikan jne.) No, sinne se sitten jäi! 

Kesä sujui nopeasti, mutta kissojen suhteen ihanan rauhallisesti. Kolmen lauma ei tapellut ja nautiskeli muutenkin kesäisistä päivistä takapihallemme rakennetussa kissatarhassaan! :) Sitten syksy saapui ja Bestis palasi kotiin... Alkuun hän pääsi valtaamaan talon, sillä aikaa kun muut olivat ulkoilemassa tarhassa. Nasu oli Bestikselle "vanha tuttu" ja tulivat heti toimeen toistensa kanssa kuten aina ennenkin. En kuitenkaan uskaltanut laittaa Bestistä muiden tyttöjen kanssa samoihin tiloihin alkuun, vaan pidimme tytöt erillään toisistaan.

Sitten mulle iski energiapuuska. Siis sellainen, että ajattelin että jos mä vielä haluan jatkaa tätä elämää Bestiksen kanssa niin mun on vaan sopeudutettava ne toisiinsa. En missään nimessä halunnut edelleenkään etsiä sille uutta kotia, joten päätin yrittää. Alkuun laitoin Bestiksen valjaisiin ja menin sen kanssa seurustelemaan tarhaan, missä toisetkin kissat olivat. Bestis näyttikin olevan ihan "rauha maassa". Vain Doris näytti epäileväiseltä... Jatkoimme tutustumista useana päivänä ja lopulta uskalsin jättää kissat yhdessä tarhaan, ensin viideksi minuutiksi ja siitä aikaa pidentäen. Sisätiloissa en kuitenkaan uskaltanut heitä yhdessä pitää. Mutta sitten tuli päivä että tarhassa olo näytti sen verran leppoisalta, että uskalsin jättää kissat myös sisällä samoihin tiloihin ja tähän mennessä mitään suurempaa showta ei ole saatu aikaiseksi! Varovaisesti uskallan alkaa jo toivomaan, että tämä kissojen sopeuttamisepisodi näyttäisi saaneen toivotunlaisen päätöksensä... :)

...Mutta hieman sekaisin fiiliksin odotan Dorisen sterilointia sitten kun sen aika on...  

Kesävieras Sakke :)

Meillä kävi viime kesänä vuoden 2009 c-pentueesta syntynyt Sakke (Sibsukan Charming Moment) kyläilemässä. Sakke on siis Nasun velimies ja Doriksen poika. :) Sukulaissuhteesta huolimatta kissat eivät tietenkään päässeet lähempää tutustumista tekemään toistensa kanssa. Meidän lauma oli ihastelemassa päivää kissatarhassa sillä aikaa kun Sakke omistajiensa kanssa olivat kahvittelemassa sisätiloissa.

Olipa ihanaa nähdä miten upea Sakesta on kasvanut ja kuinka mahtavan vihreät hänen silmänsä oikein ovatkaan! Kiitos vierailusta Anu ja pojat! :)

Nasu on palannut entisiin hommiin ;)

Mä oon palannut taas ruotuun. Eilen olin kipeänä, mut nyt taas jo ihan menossa mukana.

Ette arvaa, että tää on tosi väsyttävää tää mun homma...

Nimittäin pitäis pysyä skarppina, mut kun ei millään jaksais...

Kai tässä nyt voi itekkin pienet tirsat ottaa? 

Ai ja siis ihmettelette mitä mä sit oikein teen?

No, tietenkin vahdin näitten pienten päiväunia ♥

Ei kahta ilman kolmatta käyntiä eläinlääkärissä: NASU!

Olisihan se pitänyt arvata ettei kahta ilman kolmatta... Nimittäin se oli taas eläinlääkärissä käynti tänään edessä. Bestis on parantunut oikein hyvin sterilisaatioleikkauksestaan, syö ja juo, pissii sekä kakkii ja muutenkin käyttäytyy normaalisti, onneksi niin. Mutta taas se meidän Nasu! Siis kyllä voi yhdellä kissalla olla huono tuuri, tai ainakin hän on päättänyt käyttää kaikki 9 elämäänsä, tuoden samalla harmaita hiuksia omistajansa päähän... Eilen Nasu jätti aamupalalihansa melkein kokonaan syömättä ja kissaa ei näkynyt koko aamupäivästä juurikaan... Aamusta oli hingunnut pesuhuoneeseen, missä Bestis oli ja toinen vessa. Sinne vessalle se halusi kykistelemään, eikä mitään saanut aikaiseksi. No, tuossa iltapäivällä, kahden aikaan, aloin tutkimaan, missä nyt olisi vika kun ruoka ei maita... Nasulle epätyypillisesti se melkeimpä sähisi minulle kun otin syliin ja takapää oli selvästi kipeä. Sylistä kun laskin, niin se hiippaili selkä kyyryssä piiloonsa. Jolloin ajattelin, että sillä on varmasti ummetusta? No, koska se oli selvästi kivulias niin annoin sille kipulääkettä (jota oli Bestikselle määrätty). Joskus neljän aikaan eli parin tunnin päästä kipulääkkeen antamisesta löysin pari kovaa kikaletta sen perävilloista... Lisäksi Nasu sitten söi lihat jotka annoin sille ja oli hetken reippaampi. Myös joskus klo 21 annetut iltapalalihat maistuivat ja kissa joi vettä pitkät kulaukset. Mutta peräpää oli silti kosketusarka ja toistamiseen minun nähden kun yritti vääntää kakkaa, niin ei tullut mitään. Myöhemmin illalla annoin vielä 2 ml levolacia, jos sillä olisi ummetusvaiva hävinnyt.

Aamulla heräsin aikaisin ja menin tutkimaan vessan tuotokset. Siinä samalla Nasu teki isot pissit astialle, ja pienet määrät ruikulikakkaa löysin myös. Sekä lattialta kovahkoa kakkaa jonkinlaisen möntin.. Ottaessani kissan syliin, näin peräaukossa kovan näköistä kakkaa, mutta kissa ei antanut sen enempää itseään koskea.. Eikä aamupalalihat maistuneet. Ei muuta kuin soittoa eläinlääkäriin ja sain ajan Mikkelin Pitkäjärven klinikalle klo 10:15. Isompi tyttö laitettiin kouluun ja pienemmät puettiin päälle ja lähdettiin Nasun kanssa kohti Mikkeliä. 

Mikkelissä kissa rauhoitettiin ja eläinlääkäri oli tuntevinaan selässä jonkun pienen pehmeän patin. Kysyikin, tappeleeko kissat keskenään? No, ei onneksi pahemmin, mutta tietysti välillä ajavat toisiansa takaa ja voihan se olla että Ruusa tai Doris olisi Nasua vaikka puraissutkin? Toinen vaihtoehto oli, että oliko kissa voinut pudota? Sekin mahdollisuus toki oli. Mutta siinä tapauksessa kissa tuskin olisi suostunut kävelemään yhtään, saati hölköttelemään jos lonkka olisi ollut murtunut.. No, röntgenkuvissa varmistui, ettei onneksi mitään murtumaan ollut, kenties sitten se pehmytosavamma jota aristi eli todennäköisemmin purema selässä? Jonka vuoksi sitten tuikattiin varoiksi antibiootti, ettei alkaisi mahdollisesti mitään paisetta sinne muodostumaan. Lisäksi kuvassa näkyi peräsuolessa kakkaa. Niin kuin olin epäillytkin. Lääkäri kertoi epäilevänsä, että alaselkä on ollut kipeä (puremasta) ja kakkaaminen siksi ollut vaikeaa ja ei ollut saanut pökälettä ulos. Nyt sitten tuseeraten sieltä vähän ulos sai, mutta kotona jatketaan Levolac 1 ml kolmesti päivässä. Lisäksi huomisesta alkaen Metacam kipulääke, että saa kakattua. (Klinikalla laittoi kipulääkettä, jonka teho kestää huomiseen.)

Että sellainen käynti tällä kertaa. 

Toivottavasti Nasu paranee nopeasti, ja taas mä odota sitä että se KAKKA tulee sieltä normaalisti. Ja toki kaikki muutkin elintoiminnot toimivat kuin pitääkin.